Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa tulivat uusintapainoksina

Pekka Strengin taide on kestävää ja yhä ajankohtaista

Huhtikuu on monessa mielessä merkittävä kuukausi suomalaisessa rock-kulttuurissa.

Pekka Streng — yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista rockhenkilöistä syntyi huhtikuun 26. päivä 1948. Hän kuoli vaikean sairauden murtamana huhtikuun 11. päivänä vuonna 1975. Liian nuorena, vain 27-vuotiaana.

Vuoden 2003 huhtikuu on erittäin merkittävä ajanjakso erityisesti sen tähden, että Pekka Strengin molemmat LP:t julkaistiin uusintapainoksina itsenäisinä cd-albumeina. Sekä Magneettimiehen kuolema että Kesämaa sisältävät bonusraitoja, jotka täydentävät hienosti kokonaisuutta.

Lapsuus Sysmässä ja nuoruuden aika Myrskylässä

Pekka Streng syntyi Päijät-Hämeessä, Sysmän kunnassa, jossa hän myös aloitti koulutaipaleensa. Sysmästä perhe muutti itäiselle Uudellemaalle Myrskylään. Kansakoulun jälkeen opinnot jatkuivat Orimattilan keskikoulussa. Vähitellen hän siirtyi etäämmälle kotipaikkakunnaltaan opiskellen ensin Mikkelissä nuorisohjaajaksi, jonka jälkeen hän siirtyi Tampereen yliopistossa toimittajaopintoja hetken opiskeltuaan Helsinkiin.

Pekan nuoremman veljen Lasse Srengin mukaan Pekka oli rauhallinen ja empaattinen ihminen.

– Sen lisäksi, että Pekka oli jo lapsena kiinnostunut musiikista, hän oli myös erittäin kiinnostunut urheilusta. Erityisesti kesälajit olivat Pekan mieleen. Juoksulajien ja pituushypyn lisäksi Pekka menestyi erityisen hyvin seiväshypyssä ja hän oli mukana mm. SVUL:n Lahden piirin kovatasoisessa joukkueessa. Omalla pihalla oli mainio hyppypaikka ja myös Virenin pihalla kisailtiin, kertoo Lasse Streng.

Kerrotaan, että Pekka Streng oli nopeampi kuin Lasse Viren.

Itseoppinut muusikko

– Koulun henkisissä kilpailuissa Pekka menestyi hyvin ja luovuuden esillepääsyä varmaan edesauttoi se, että kotona luettiin paljon. Pekka väsäili laulujen tekstejä ja opiskeli omatoimisesti kitaran, rumpujen, huuliharpun ja kontrabasson soittoa. Pekalla oli keskikoulun aikoihin soittokavereita Lapinjärvellä ja Loviisassa. Hän oli jopa hetken mukana paikallisessa tanssiorkesterissa, jossa hän soitti kontrabassoa. Jossakin vaiheessa meille hankittiin italialainen Geloso-merkkinen kelanauhuri, johon Pekka äänitteli biisejä Kaleidoskoopista ja Kahdeksan kärjessä -ohjelmasta. Muilla hän arvuutteli bändien nimiä. Hänen ehdottomia suosikkejaan olivat The Beatles ja myös Rollarit, kertoo Lasse Streng.

– Pekka luki paljon ja nuoruuden suosikkeja olivat ainakin John Lennonin Lennon panee omiaan ja Jarkko Laineen Muovinen Buddha. Pekka duunaili omia biisejä ja siirryttyään Helsinkiin asumaan hän tutustui sen hetken kovimpiin suomalaisiin rockmuusikoihin. Hän teki ohjelmia Yleisradioon ja oli mukana Ylioppilasteatterin projekteissa. Pekka ehti levyttää kaksi LP:tä. Pekalla oli runsaasti valmiita lauluja ja laulun aihioita, joista osa on dokumentoitu kelanauhoille, lisää Lasse Streng.

Kesämaan seesteisyyttä

Pekka Strengin ensimmäinen albumi, Magneettimiehen kuolema on monissa arvioissa nostettu erääksi suurimmista teoksista suomalaisessa rockmusiikissa. Pekan toinen ja viimeinen LP Kesämaa on seesteisyydessään ja symbolikielensä herkullisuuden voimasta "Toinen Suurista". Molemmat ovat yhä edelleen rockmusiikin helmiä ja klassikkoja. Musiikki on erinomaisen nautittavaa kuultavaa. Ajan hammas ei ole mitenkään nakertanut kummankaan teoksen tehoa eikä ajankohtaisuuttakaan.

Eräiden arvioiden mukaan Pekka Streng kokeili hallusinogeenejä luodessaan musiikkiaan. Oli miten oli, mutta väistämättä tulee yhä vuosienkin jälkeen mieliini R. D. Laingin ajatukset, jotka mielestäni hyvin kuvaavat Pekka Stregin suhdetta työhönsä: "Sanat runossa, äänet sävelmässä, rytmi tilassa pyrkivät tavoittamaan uudelleen persoonallisen merkityksen persoonallisessa ajassa ja tilassa, aineksina persoonattoman, epäinhimillistyneen maailman näyt ja äänet. Ne ovat sillanpääasemia vieraaseen maahan. Ne ovat kapinallisia tekoja. Niiden alkulähde on meidän jokaisen keskuksessa olevassa Hiljaisuudessa. Missä tahansa ja milloin tahansa sellainen järjestyneen äänen ja tilan kehrä löytää paikkansa ulkomaailmassa, sen sisältämä voima synnyttää uusia voiman suuntia joiden vaikutukset tuntuvat vuosisatojen ajan. Vergiliuksen mainitsema vyöhyke, ei-mikään vyöhyke, hiljaisuuksien hiljaisuuden vyöhyke, se on alkulähde. Me unohdamme, että olemme siellä kaiken aikaa."(R. D. Laing; Otava 1971)

Edellä mainittu on mielestäni "yhtä puuta" Strengin ehkä suurista suurimman teoksen, 'Sisältäni portin löysin', kanssa:

Kun miettii Strengin laulujen syvintä olemusta tulee vakuuttuneeksi, että hän oli sekä filosofi että suuri taiteilija. Yhteensattumaa tai ei, mutta Laingin kaltaisten ajattelijoiden rinnalla filosofian tarjoamat sfäärit ovat hallusinogeenien tuottajina omaa luokkaansa.

Pekka Streng tarvitsi sanoja vain ja ainoastaan siihen, että ilmaisi olennaisen. On mahdotonta löytää hänen teksteistään täytesanoja: kaikella on merkityksensä!

Sisältö on tärkeintä, sen vuoksi tekstit ovat pelkistettyjä ja siksi pysähdyttäviä.

Systeemin laidalla

"Jos kieltäydytään tanssimasta systeemin tansseja, on paras pysyä poissa sen tanssihalleista tai ainakin pysytellä piilossa verhojen takana", tokaisi Liza Williams Los Angeles Free Press’n artikkelissa vuonna 1968.

Pekka Strengiin voisi hyvällä syyllä soveltaa Williamsin lausahdusta. Hyvin harva varmaakaan tiesi, että kuka ja millainen henkilö Pekka Streng oli.

Tuntuu kuin hän olisi tarkoituksella pysynyt sivussa "systeemin tanssihalleista". Eikä hän juurikaan ollut halukas tekemään mitään, joka toisi hänelle julkisuutta, joka käy hyvin ilmi Tapio Korjuksen henkilöhaastattelusta, joka julkaistiin Soundissa vuonna 1978.

Usein Strengin musiikkia on luonnehdittu psykedeeliseksi musiikiksi. En liene kovinkaan väärässä, jos sanon Pekka Strengin olleen Suomen ensimmäisiä ja aitoja hippiaatteen sisäistäneitä henkilöitä.

Musiikista kajastaa pilkahduksia länsirannikon tyylistä ja aatteista jos taasen linkit itämaisiin uskontoihin ja filosofiaan ovat helposti löydettävissä.

Pekka Strengin kuolema huhtikuussa 1975 jätti suomalaisen rockmusiikin alueelle tyhjiön, jota on mahdoton täyttää. Tämä tulee erinomaisen hyvin todistettua kun kuuntelee uudelleen julkaistuja Magneettimiehen kuolema- ja Kesämaa-albumeja.

Uusimaa - 26.4.2003

Teksti: Anssi Autere, rock-musiikkiin erikoistunut free lance -toimittaja

Pekka Streng — etusivu